Isoäidin matkapäiväkirja 1963

Aamulla kävin Inkerin opettajan puheilla. Selitin, että olemme vain noin vuoden täällä ja siksi ei ole tarpeellista opettaa Inkerille täkäläistä kaunokirjoitusta tai muutenkaan tekemään esim. laskuja täkäläiseen tyyliin. Jakokulma mm. laitetaan täällä erilailla kuin me olemme tottuneet. Pyysin myös, että tytöt saisivat osallistua musiikin opetustunteihin, koska kumpikin on soittanut sekä pianoa että nokkahuilua sekä Helena vielä viuluakin ja kumpikin laulaa hyvin. Hän lupasi järjestää asian. Heidän pitää vaiin ostaa nuottivihko tai musiikkikirja, joka maksaa 1,50.

- Samalla selvisi se "eväsasiakin", eli suomalaisen ruoan vieminen ja esitin, että Inkeri saisi laulaa suomalaisen laulun sen sijaan. Se otettiin innostuksella vastaan.

- Helena vei kouluun 10 c. joka oli jotain kirjoja varten. hän sai koulusta merkin, jossa oli "US:n Nuorison punainen risti" [Kirjoitettu rivien väliin:] American Junior Red Cross. Se kirjakeräys siis oli ilmeisesti täkäläisen nuorison punaisen ristin toimesta järjestetty. Onhan sellainen merkki mukava säilyttää. - Helena tilasi myös kukan siemeniä koulun kautta. Voimme ne istuttaa sitten parvekelaatikoihin. Niitä tulee 4 eri laatua.

- Siivosin pölynimurilla kaikki matkatavaroiden aiheuttamat roskat pois ja myös makuuhuoneen vuoteet. Muutin niihin omat lakanat - vihdoinkin. - Soitin rva Mäelle Boise-Griffiniin ja ilmoitin että tavarat ovat vihdoin tulleet ja kaikki on mukana. Hän sanoi, että se varsinainen viivytys johtui siitä, ettei joihinkin papereihin oltu pantu muuta kuin etunimi ja kun sitten sukunimellä tavaroita kysyttiin, niin eivät ne tietysti löytyneet. Sitten vasta kun saatiin numero niin ne löytyivät. Kas mokomaa, kuka niin viisas sitten oli mahtanut olla, että luuli että sukunimi on nimessä ensin. Ehkä sellaistakin kirjoitustapaa täällä käytetään.

Laitoin tänään, päivää post festum, hiukan laskiaisruuan kaltaista. Oli läskisoosia ja hernemuhennosta. Kastiketta laittaessa tapahtui se, mitä olen jo pelännytkin. Paistinpannu, jonka varsi on puuta ja melko irti, pyörähti sitä nostaessani ympäri ja pannusta lensi kastikkeet pitkin hellaa ja lattiaa. Mikä siivo! Millä kummalla voisi sen varren oikein korjata, eihän sitä voi pitää kiinni itse pannustakaan.

- Kun päivällinen menee myöhäiseen, on illalla aina niin väsynyt, ettei tahdo jaksaa mitään tehdä. Helenalla oli vielä kotitehtäviä, saamansa näytelmämonisteen perusteella ja niitä yritettiin yhdessä laittaa. Siinä oli kovasti brotherhoodia ja Amerikan kansalaisten erirotuisuutta, mutta silti samanarvoisuutta painottavaa tekstiä. Sitten siinä kysyttiin tunteeko jonkin sellaisen henkilön, joka edustaa brotherhoodia ja miten se ilmenee. Helena ehdotti Emilia Verttiä. Mutta päättelimme, ettei hän oikeastaan ole rotujen samanarvoisuuden puolustaja, vaikka onkin suomalaisten stipendiaattien hyväntekijä. Helena kirjoitti siihen Josephine Bakerin, jolla on adoptiolapsia 10 eri rotua ja kansallisuutta.

- Emilia Vertti muuten soitti ja ilmoitti, että Mona Lisaa voi nyt käydä katsomassa ilman jonossa seisomista. Hän oli ollut siellä eikä ollut mitään jonoja päivällä jos menee arkena. Hän ehdotti, että menisin sinne lasten kanssa. Hohhoo. Miten sinne mahtaa päästä näillä kulkuvälineillä.

Nyt on laskiaistiistai. Ilma on kirkas, taivas sininen, tuulee ja on kylmä. Bitterly cold niinkuin radiossa sanottiin. Tänään pitäisi tarjota läskiä ja hernemuhennosta sekä laskiaispullia. Mitään suomalaisten pullien kaltaista en ole täällä vielä nähnyt, mutta ei täällä lähellä olekaan hyviä leipureita. Eilen luin läpi leipurien ilmoituksia puhelinluettelosta. Aika kaukana ovat lähimmätkin, siinä 94-96 katu ja Broadwayn nurkilla. Saksalaisista saa kuulemma vähän ruisleivän kaltaista, se on "pumpernickel-bread" nimellä. Hapantakin leipää saa jostain Baltic-breadin nimellä sanoi Irja Joki. Lupasin mennä joskus hänen kanssaan sitä ostamaan.

- Aamupäivällä luin korrehtuurin uudelleen. Löysin vielä yhden virheen. - Olen kaks aamua nyt odottanut niitä tavaroita. Ei ole kuulunut vaan kaikista sopimuksista huolimatta. - Tavarat tulivat lopulta 10 vailla 12. - Kova selittäminen taas kun ei ollut rahaa kotona ja Sakari maksaa shekillä.

- Sitten aloin purkaa tavaroita. Ensiksi pahvilaatikon missä oli pikkutavarat. Huomasin heti, että kirjoituskoneen kotelo oli vääntynyt auki ja aloin katsoa miten oli itse koneen laita. Se oli myös saanut aika tällin. Tietenkin sitä pakettia oli heitetty miten vain. Koneen tela ei liikkunut kuin vähän ja takaseinä kehystä oli painunut telaan päin ja vääntänyt sivuilta. Rupesin katsomaan vosiko sille mitään tehdä. Yritin irroittaa sen kehyksistä, mutta en saanut sitä kokonaan irti vaan hiukan siten, että se liikkui edestakaisin vain sentin verran. Onneksi kehys on alumiinia. Löin sitä sivuilta mistä se oli vääntynyt ja se oikeni vähän. Sitten iskin ulospäin takareunaa ja sain sen sellaiseen asentoon, ettei se enää ottanut kiinni telaan. Kokeilin pysyykö se paikoillaan kun koneen ruuvaa kiinni kehykseen, ja se näyttää toimivan. Jaa, kyllä täytyy ihan itteänsä kehua, kun on niin(kin) hyvä mekaanikko.

- Menin ostoksille ja hississä postimies (neekeri) sanoi etten varmaan ole täältä kotoisin. Sanoin olevani Suomesta. Hän sanoi, että sielläpäin Euroopassa on kauniita naisia ja Englannissa myös, jossa hän oli ollut sodan aikana.

- Kun tytöt tulivat koulusta alkoi taas kova läksyjen luku. On siinä työtä minullekin. Pitää kääntää sanalliset laskuesimerkit, selvittää sanojen merkitystä, ja miten eri sanat äännetään. Inkerillä oli ollut "spelling test" ja se oli mennyt aika hyvin 35 ja 40% oikein korvakuulolta kirjoitettu. - Tänään olikin aika paljon läksyjä. Helenalle oli koko pitkä kappale luettavana ääneen ja siitä oli sitten kysymyksiä. Siinä tarvitaan jatkuvasti sanakirjoja. Minä olen tavallisesti ns. elävä sanakirja, mutta joskus sanon, että tyttöjen pitää itsekin hakea sanat, niin ne jäävät paremmin mieleen.

Kovassa touhussa meni iltakymmeneen asti, syötiin vain välillä. Samalla kun tytöt tekivät koulutehtäviä minä purin matkalaukuista tavarat. Loppujen lopuksi ei niitä niin paljon ollut kun ne otti esille, ne vain painavat niin mahdottomasti kapsekissa.

- Inkeri toi koulusta opettajalta kyselyn miksi hänellä ei ole ollut valkoista puseroa niinkuin heillä on joinakin päivinä tapana pitää. Lisäksi pitäisi viedä ruokaa tai muuta Suomesta 28 p. ja 1 p. koska niillä on koulussa tunteja, jotka koskevat vieraita maita. Opettaja oli sanonut, että esim. Puerto Ricolaiset tuovat omiaan ja kukin muun maalainen, japanilainen, kiinalainen tms. omiaan. Opettaja pyysi käymään puhumassa Inkerin opetuksesta. - Inkeri luuli, että piti ottaa evästä mukaan ja että he muka menisivät Puerto Ricoon! Haa, mikä ajatus. Ajattelin, ehkä siellä on joku näyttely tms. missä on tavaroita Puerto Ricosta.

- Illalla katselimme Sakarin tavaroita. Sakari tuli myöhään ja oli aika väsynyt. Vaikka minulla oli mielestäni aika puuha etsiä esille kaikki paperit ja pakata Helsingissä, niin ei niistä niin mahdottoman isoa kasaa kertynyt. Sakari luki muutamat HS-leikkeet mitkä olin ottanut mukaan, mm. presidentin uudenvuoden puhe. - Keskustelimme jonkin verran sen johdosta ja siitä, mikä Kekkosessa suomalaisia ärsyttää. Unohdin soittaa rva Mäelle tavaroiden tulosta.

Sakari meni aamulla laitokselle, mutta tuli aamiaiselle ja lähdimme sitten konsulaattiin. Ennen sitä soitin rva Mäelle ja kysyin kuuluiko uutta. He eivät olleet kuulleet muuta kuin mitä eilen sanottiin.

- Konsulaatissa puhuimme hra Matti Hagmanin kanssa, jolle selitimme koko jutun. Hän kysyi ihan ensiksi olimmeko olleet yhteydessä hra Jutilaan, joka on Finnlinesin edustaja täällä. Sanoin, ettemme tietäneet hänen olemassaolostaan mitään, mutta olimme useaan kertaan olleet Boise-Griffiniin.

Hänellä kuulemma piti olla toimistonsa juuri siellä. Hagman soitti hänelle ja kuuli, ettei hänelle ollut puhuttu asiasta mitään, mutta hän alkoi heti ottaa selvää asioista. Kuulimme myös, että kapt. Poutanen oli lähettänyt M & M Transport Co:n vastaanottokuitin Halifaxista, ja sen mukaan lähdettiin hakemaan tavaroita. Meille luvattiin ilmoittaa iltapäivän kuluessa tai viimeistään maanantaina, koska nyt olisi pitkä Holiday, koska Washingtonin syntymäpäivä sattui perjantaiksi.

Lähdimme kotiin maanalaisella taas. Se on kyllä paikka missä näyttää olevan koko maailma edustettuna idästä länteen mitä tulee rotuihin ja kieliin. Kaikkea näkee ja kuulee. Meitä huvitti kun siellä oli eräs mies, joka oli niin Matti Bergströmin näköinen, että olisi voinut olla veli. Hiukan karkeammat piirtet vain, ihankuin karikatyyri, missä leukojen vahvuutta oli lisätty.

Tulin kotiin hiukan jälkeen 3 ja Helena odotti alhaalla. Kun tulimme ylös hissillä oli Inkeri siellä. Joimme kaikki kuumaa kaakaota, sillä ulkona oli kylmä (10 F[-astetta]) ja kova viima. Tytöt tekivät sitten koulutehtäviään. 1/2 5 soitti rva Mäki ja kysyi ovatko tavarat tulleet. Hänelle oli Bostonista ilmoitetu, että ne on tänään luovutettu meille, muka. Ei ole tullut, vastasin.

- Luulen, että ne oli vasta lähetetty Bostonista, mutta ovat perillä vasta myöhemmin, ehkä lauantaina. Ne tietysti tahtoivat Bostonista antaa paremman kuvan tilanteesta. No hyvä kuitenkin, että tavarat ovat löytyneet.

- Keskikaupunki tuntuu paljon mukavammalta paikalta mitä tulee siellä liikkuviin ihmisiin. Tämä paikkaunta missä asumme onkin köyhää seutua. Keskikaupungilla ei ollut kuin noin 20% värillisiä, täällä niitä näkee ainakin 50%. Kadutkin olivat siistimpiä tietenkin ja kaupat ihan toista luokkaa. Siellä oli "music shop" jossa katselimme +99,95 televisiota (portable). Se ei ollut kallis n. 32 500 mk. mutta pienikokoinen kylläkin.

- Me olemme ilmeisesti aika korkealla paikalla täällä, koska melkein aina tuntuu tuulevan, ja kovaa. Keskikaupungilla ei tuullut lainkaan niin kylmästi ja navakasti. Ehkä ne korkeat rakennuksetkin vähän estävät, mutta luulisi, jos tuuli pääsee suoraan pitkin katua, että se tuntuisi yhtä voimakkaalta kuin muuallakin.

- Sakari meni takaisin laitokselle kun tulimme konsulaatista. Hän ei kuitenkaan ollut kovin myöhään. - Illalla väsytti ja päivällisen jälkeen otimme nokoset. Heräsin siihen, että selkääni kylmäsi ja nousin laittamaan itselleni kuumaa juotavaa. Samalla tytötkin menivät levolle. Sitten aloin lukea U.S. News’iä ja 1/2 12 menin herättämään Sakarin nukkumaan.

Kirje Päiviöltä ja Ojalta.

Aamupäivä kului siivouksen ja ainaisen pyykinpesun kimpussa. - Tyttöjä tuli aamiaiselta hakemaan pieni "mustikka", joka on ilmeisesti mulatti, koska se on hiukan enemmän kellanruskea kuin musta.

- Tuli kirje Finlandia Foundationista, ja samalla kutsu Gala-päivällisille "Sibelius Scholarship Fundin" merkeissä. Laskin, että se tulee maksamaan 81,25 Suomenmk (25 $) + lisäksi tietysti taksit, kampaukset yms. Kunpa edes tavarat tulisivat, niin olisi jotain päälle pantavaa, jos sinne mentäisi.

- Soitin taas Finnlinesiin. Ei mitään uutta. On se kumma, etteivät Bostonista ilmoita mitään. Olisi hyvä tietää edes jotain.

- Iltapäivällä kävin hiukan ostoksilla ja rupesin sitten lukemaan haemopoieesityötä. Kun tytöt tulivat kotiin keskeytyi lukeminen joksikin aikaa kunnes läksyt oli luettu. Sitten tytöt menivät vähäksi aikaa ulos. - Helena on jatkuvasti niin kalpean ja väsyneen näköinen, etten tiedä mitä hänelle tekisi.

Sakarin tultua kotiin pohdimme taas matkatavara-asiaa. Sakari kirjoitti kirjeen Boston Shippingiin Mr. Costello’lle ja kysyy erinäisiä kysymyksiä. Kyllä nyt edes jotain tietoja pitää saada.

- Kirjoitin kirjeitä Leenalle ja Heikille. Ei siitä oikein hyvää tullut, ei ollut vetoa oikein todella. Sakari laski tuloksiansa, kello on jo yli 1.

Tämä päivä kului myös hiljaisesti. Pesin tukkani, ja sekä Sakari että minä lueskelimme kaikenlaista. Tytöt olivat kahdesti ulkona ja yrittävät hyppiä nuoraa paremman puutteessa. - Sakari luki kirjaa, joka käsitteli Saksaa ja Saksan kysymystä.

- Ihmettelimme yhdessä täällä niin vakavana ilmenevää saksalaisvihaa. Olisiko se yhteydessä siihen, että täällä on juutalaisilla melkoisesti vaikutusvaltaa ja heitä lienee täällä myös runsaasti. Sen näkee jo kaupoista, missä on erikseen esim. lihan kohdalla mainittu onko se "kosher" vai ei. Kosher tarkoittaa juutalaisille luvallista, tai heidän tapansa mukaan preparoitua lihaa.

- Lisäksi Sakarilta ja minultakin (J. Blass) on kysytty kumpaa kohtaan on sympatiaa enemmän Suomessa, Saksaa vai Englantia. Lisäksi jopa, että kumpaa vierasta kieltä pitää parempana esim. lapsien kouluttamisessa (englannin jälkeen), ranskaa vai saksaa.

Saksan jaon yhteydessä tuli puheeksi kommunismi ja sen suhde uskontoon. Silloin Sakari esitti sen käsityksen, että kommunismi on laajimmalti levinnyt luterilaisuutta edustavan väestön keskuuteen, kuten esim. itä-Saksa, ja miksei Suomikin ja esitti vielä että jonkinlainen yhtäläisyysmerkki voitaisiin panna näiden välille. Katolinen kirkko taas jyrkästi vastustaa kommunismia puolestaan.

- Minä en ole samaa mieltä, onhan länsi-Saksassakin sentään enemmistö luterilaisia, eikä se ole vastaavasti kommunistinen. Lisäksi minusta kommunismin yhdenvertaisuusaate lähtee valtion pohjalta siten, että kaikkien on yhdenvertaisesti työskenneltävä valtion hyväksi. Kristillinen usko taas lähtee yksilön kannalta ja yksilön hyväksi, jotta kaikilla olisi samalla lailla kaikkea.

- Näitä ajatuksia on vaikea panna paperille sellaisina mielikuvina kuin ne ajatuksissa ovat. Oikeiden sanojen löytäminen ei ole helppoa. - Kuitenkin saattaa olla, että luterilainen usko juuri suvaitsevaisuutensa ansiosta ei aseta rajoituksia edes kommunisteille, mikäli ei suorastaan ateismista ole kysymys, mutta uskonvapaushan vallitsee toisaalta yleisesti inhimillisiin perusoikeuksiin kuuluvana asiana.

- Jos Sakari esittäisi tämänsuuntaiset ajatuksensa Suomessa niin mikä myrsky siellä nousisi. Sitä tuskin voisi edes kuvitella. Suomen kansa on kuitenkin perussävyltään vanhoillisen uskonnollinen ja moiset kerettiläiset ajatukset aiheuttaisivat kyllä vastaväitteitä joka taholta.

- Aloin lukea löytämääni englanninkielistä laitosta kirjasta "Liian myöhään vesipääsky" - Too late phalarope - (Alan Paton) joka käsittelee Etelä-Afrikan rotukysymystä ja -erottelua. Mielenkiintoinen kirja, joka on kerrottu hieman haikeaan, surumieliseen tyyliin, mutta valottaa toisaalta melko hyvin sikäläisiä olosuhteita. - Sakari on lukenut Berliinin kysymystä (v. 1958) ja välillä olemme vaihtaneet ajatuksia sen kannanotoista.

- Pienet iltaviskit piristivät keskiyöllä.

Tänään tunnen oloni aika kurjaksi. Pahimman sortin vilustuminen vaivaa. Kurkkua kirvelee ja nenä on tukossa, pää on paksu kuin lanttu. Yölläkin heräsin pahaan oloon muutaman kerran.

- Ilman on kirkas ja pakkasta on muutama aste. Aamulla tuli hieman lunta. Lapset menivät innokkaasti kouluun. Heille koulu merkitsee järjestettyä elämää. - Inkeri sai mukaansa Helsinkiä käsittelevän kirjan. Siinä on luokalle paljon katsomista.

- Ulkona tuulee aika lailla koska nurkissa vinkuu. - Pesin taas jonkin verran pyykkiä ja järjestin osan konepesua varten. En kuitenkaan jaksanut mennä pesemään. Kävin ostoksilla Co-opissa.

- Tytöt tulivat kotiin ja joukko erikokoisia värillisiä naamoja oli mukana selittämässä, että Helenalla pitäisi huomenna olla valkoinen pusero. En oikein ymmärrä tätä pukeutumistouhua, tänään piti Inkerillä taas olla. Jotain kummia kerhontapaisia varten kuulemma.

Tytöt tekivät koulutehtäviä. Laskut menivät helposti, mutta englanninkielen tehtävissä piti auttaa. Seassa on monia minulle outoja sanoja, lintujen nimiä ym. Sanakirjat ovat ahkerassa käytössä. Englanninkielen fonetiikka on ihan erilainen kuin kansainvälinen, joten sekin tuotti vaikeuksia.

Sakari soitti ja sanoi tulevansa myöhemmin syömään. Kello oli jo yhdeksän ja panin tytöt nukkumaan. Sakari soitti uudelleen ja sanoi, että laboratoriossa oli vedenpaisumus ja hän oli ollut kuivaamassa lattioita.

- Vähän sen jälkeen soitti tri Woelchin [?] sihteeri ja kysyi Sakaria. Hän sanoi, että televisiossa oi joku esitys joka tuli toistamiseen. - En oikein ymmärtänyt olisiko hän kysynyt meitä katsomaan vai mitä. Hän puhui välillä niin hiljaa, tai olivatko korvani sitten niin lukossa nuhan tähden, mutta en osannut oikein sanoa siihen paljon mitään. En kuitenkaan olisi voinut mennä katsomaan mitään esitystä, kun ei Sakari ole tullut ja lapsia ei voisi yksin jättää. Sakari saa selittää asian hänelle huomenna. Tai halusiko hän vain ilmoittaa, että se esitys on nyt uudelleen.

Tänään aamupäivällä kävimme, tytöt ja minä, läheisessä Public Schoolissa tiedustelemassa, voisivatko tytöt alkaa koulunsa siellä, ainakin nyt aluksi ehkä, kunnes oppivat jonkin verran englantia enemmän ja ymmärtävät, mitä heille sanotaan. He joutuvat ensiksi hitaammin työskentelevään luokkaan ja siirretään myöhemmin ylemmälle asteelle, kunhan osoittavat osaavansa kieltä niin paljon että tietävät mitä pitää tehdä.

Kovin on tummapintaista koko koululasten joukko. Helena ja Inkeri olivat tietysti sekä valkoisimmat että vaaleimmat luokallansa. Hiukan sekavin tuntein jätin tytöt luokillensa. He tuntuivat ottavan asian suurena seikkailuna ja sitähän se tavallaan onkin.

Odotin heitä kotiin klo 3. Katsoin parvekkeelta, kun he tulivat. Helenalla oli muutama seuralainen. Inkeri juoksi hänet kiinni. Vähän ajan kuluttua koko joukko, 3 tummapintaa ja Helena ja Inkeri olivat jo oven takana. Opettaja oli käskenyt saattamaan Helenaa, vaikka Helena hyvin olisi itsekin osannut, kun matka ei ollut pitempi kuin yli kadun.

Huomenna on heti lupapäivä - Lincolnin päivä, ja 22 p. on Washingtonin päivä myös lupaa. - Inkeri teki jonkin verran kotitehtäviä. Oli kielellisiä tehtäviä, piti etsiä sopiva sana lauseeseen ja toisissa taas samaa merkitsevä sana. Inkeri katsoi sanat sanakirjasta ja kyllä hän lopulta selviytyi, vaikka ei sanakirjan käyttäminen olekaan niin helppoa sen ikäiselle vielä. Helena on jo paremmin selvillä lauserakenteista, joten hänelle ne tehtävät eivät olisi tuottaneet vaikeuksia.

Kirjoitin kirjeen isoäidille (5 sivua). Tytöt ihmettelivät kuinka saan niin paljon aikaan. Voi kirjoittamista tietysti olisi vaikka kuinka kun vaan jaksaisi kaikki panna paperille. Pitäisi oikeastaan silloin kirjoittaa ensin asialista.

- Mrs. Weissmann soitti illalla ja pyysi meidät sinne huomenna iltapäivällä. On oikein hauska tavata ja jutella. Lapsetkin saavat ikäisensä toverin (valkoisen tällä kertaa). Luin tytöille Encyclopediasta Lincolnia käsittelevän artikkelin pääpiirteittäin. Saa tässä itsekin harjoitusta käännöstehtävissä.

Kaunis ja lämmin aamupäivä muuten, paitsi että on pilvistä. Menimme ostamaan tytöille Valentine-kortit Teacher’s Collegen Bookstoresta. He valitsivat niitä sangen kauan, valikoima oli mahtava ja meille tuli hirmuisen kuuma, kun joka paikassa lämmitettiin niin valtavasti kuin olisimme pohjoisnavalla.

Sitten ostimme Co-op’ista parin päivän ruuat, joka maksoi 3 ja puoli dollaria. Ei voi sanoa, että ainakaan tuhlaisi. Mutta pian täytyy ostaa hiukan lisää perusvarastoa.

- Iltapäivällä taas pesin hiukan pyykkiä ja parsin. Tytöt laskivat laskuja ja kirjoittivat 15 min. niin monta engl. sanaa kuin muistivat. Helenalle luin tietosanakirjasta Kheopsin pyramidista, josta heillä oli ollut koulusta läksyä.

- Koetin siivota ns. mopilla lattioita. Se ottaa kyllä pölyt, mutta minne ne sitten voi pölyttää, sitä en tiedä, ei ainakaan ikkunasta sovi. - Ikkunat ovat hirmunokiset, täytyisi kai pestä. Eilen panin säleverhot alas ja ne ovat myös täynnä nokea. Emmi-täti tulisi täällä kyllä sairaaksi pelkästä pölyn ja noen näkemisestä.

- Ovikello soi, ja kaksi perin mustaa miestä tuli laittamaan keittiön ovien salpoja, jotka olivat menneet rikki. Kysyin myös miten patterit voi säätää, ja he näyttivät miten ne ovat on ja off, välimuotoa ei ole. - Vähän ajan kuluttua soitti eilinen korjausmies myös ovelle ja kysyi oliko jättänyt tänne rasian seinätulppia eilen. Muistin, että hän kyllä oli ne ottanut mukaansa.

- Illalla rva Blass soitti ja kutsuin heidät lauantai-iltana meille juttelemaan. Mitähän pitäisi heille tarjota, siinä kysymys. - Sakari oli saanut Tyrvään sanomat ja sitä luettiin innokkaasti. - Ostin myös Morningside-lehden ja luin mitä ympäristössä täällä tapahtuu. Luin myös Sakarilta saamaani "Old Farmer’s Almanachia". Se on vankan tradition mukaan toimitettu ja siellä on allakan lisäksi paljon muita hauskoja asioita, juttuja ja lastenloruja yms.

- Pitäisi välttämättä kirjoittaa isoäidille Vammalaan, mutta olen nuutuneella tuulella, johtunee kuumuudesta täällä sisällä. Ei kahvikaan virkistänyt. - Illalla alkoi viiletä ja tuulla. Ennen pitkää ikkunat huurtuivat. Juttelimme myöhäiseen.

Aamulla Sakari oli väsynyt ja hiukan ärtynytkin kun ei tullut oikein tarpeeksi nukutuksi. Kiire tuli töihin. - Lasten kanssa siivosimme ja pesin taas pyykkiä. Sakarin vaatteet ovat seisoessaan likaisina niin kellastuneet, että oikeastaan pitäisi olla valkaisuainetta. Pitänee hankkia. - Vein 2 paitaa pesulaan, mutta siellä ei kauluksia eikä kalvosimia otettu lainkaan vastaaan. Pesin ne itse. Voi mikä työ. Ne olivat pikimustia, eivätkä millään meinanneet luovuttaa likaansa vaikka kuinka harjallakin hankasin.

- Oli niin kaunis ilma, että menimme kävelylle päivällä tyttöjen kanssa. Kävimme Riverside Park’issa ja katselimme kuinka jäät virtasivat melko lujaa alas virtaa. Kävimme Columbia Universityn kirjakaupassa katselemassa ja ostimme joitakin pikkutavaroita (46 c), lapsille kumin, puhelinlehtiä jne.

Auringonlasku oli vallan erikoisen punainen ja vielä oudosti karmiininvärinen. Taivas loisti väreissä laajalla alueella. On melkein täysikuu. Täälllä on kuu ihan pään päällä zeniitissä. Tuntuu vallan oudolta.

- Koetin panna uuniin tulta, mutta kun minulla oli vain niin huonot tikut, ei se onnistunut. Täytyy ostaa kunnon puisia tulitikkuja, jotka palavat kauemmin. - Tekee mieli pannukakkua ja voisihan jotakin laatikkoa myös laittaa.

- Lasten kouluasia ei ole oikein edistynyt lainkaan. Täytynee mennä konsulin puheille ja tiedustella mahdollisuuksia. - Illalla menimme Sakari & minä kävelemään. Hänen piti näyttää minulle kauppa, mistä Inkerille ja Helenalle oli ostettu lahjat, jotta voisi Inkerin lahjan vaihtaa, kun sen soittorasia ei toiminut ja tanssijatar tanssinut. Täällä ovat kadut minusta huonosti valaistuja verrattuna Helsinkiin. Mainosvalojen kirjavuus vain sekoittaa silmät.

- Kävelimme 125:ttä katua Eastiin päin. Yli 7th Avenuen jonkin matkaa, josta kauppa löytyi. - Täällä on kadulla melkoinen melu. Kaupoista kuuluu musiikkia ja jotkut olivat siis auki vielä 10:een asti. Radiot ja äänilevyt soivat ja mustat hoilaavat mukana. - Välistä luikahtaa pieni mustatukkainen ja partainen mies kuin rotta johonkin suuntaan. Ei montakaan vaaleaa näkynyt. Asumme ihan Harlemin rajalla. - 125 katu on vilkasliikenteinen, mutta jalankulkijoita on vähän. - Pitäisi kirjoittaa Vammalaan ja kertoa matkasta, sekä myös äidille pitempi kirje Helsinkiin.