Isoäidin matkapäiväkirja 1963

Soitin Boise-Griffinille, rva Mäelle ja moitin perusteellisesti sen tavan millä asioita hoidetaan. Kun ei saa useista kyselyistä huolimatta mitään tietoa. Saa nähdä soittaako hän ja ilmoittaa mitään. Olin aika äkäinen. Soitin Sakarille heti perään ja kerroin mitä olin kuullut. Hän lupasi mahdollisesti soittaa konsulaattiin ja tiedustella mitä vielä voisi tehdä

[Pienellä sivun lopussa:] (Vaihdoin pölypussin imuriin, se oli niin täynnä että oli vaikea saada ulos.)

Tänään on sumuinen ja sateinen ilma. Harmaa savuinen ilma peittää koko kaupungin hämärään alakuloisuuteen. Tosin on lämpöasteita (40 F[-astetta]) mutta eivät ne paljon lohduta tässä pimennyksessä. Melkein pitäisi panna valo kun lukee hemopoieesityön korrehtuuria, mutta kahdenlainen valo sekoittaa myös.

- Sakari soitti uudelleen ja sanoi puhuneensa sikäläisten henkilöiden kanssa tavaroista. Saa nyt nähdä soittaako rva Mäki tänään, vai pitääkö kysellä mihin ryhtyä nyt. - Sakari alkoi juuri puhua verenkuvasta ja verinäytteiden otosta, kun puhelu katkesi. Harmillista. Tri Wajda oli jotain maininnut verenkuvista ja kysynyt eikö Sakarilta oltu tiedusteltu jotain. Mitä? - Toivon, että hän soittaa pian uudelleen.

- (Nyt sumusade muuttuu lumipyryksi. Lumi tosin heti sulaa, mutta pyry on hauskempi kuin tihkusade.)

Rva Mäki soitti ja kertoi, että tavara-asiaa kyllä hoidetaan, sekä ilmoitti sen kuljetusliikkeen nimen, joka toimittaa tavarat. Kuitenkin ilmeisesti paperit ovat jossain hukassa, koska niitä on kysytty laivasta Halifaxista! Mitähän tietoja sieltä tulee ja kuka on paperit pannut niin, ettei niitä nyt löydy.

- Sakari soitti myös uudelleen ja kertoi, että niitä verinäytteitä on otettu omin päin viikon väliajoin siksi, että valkosolujen määrä on varmaankin alarajalla. - Muistelimme, että se on aikaisemminkin todettu tavallista matalammaksi. Kuitenkin Waelsch oli sanonut, että joku muu saisi suorittaa ruiskutukset toistaiseksi.

- Illalla puhuimme siitä, kuinka pitkäksi aikaa Sakari jäisi tänne työskentelemään ja miten lasten koulun laita on. Lopullista suunnitelmaa on vaikea tehdä. - Helena sai postikortin Elli Pakkaselta espanjasta, muuta postia ei tullutkaan paitsi Tyrvään Sanomat.

Aamupäivä kului siivouksen ja ainaisen pyykinpesun kimpussa. - Tyttöjä tuli aamiaiselta hakemaan pieni "mustikka", joka on ilmeisesti mulatti, koska se on hiukan enemmän kellanruskea kuin musta.

- Tuli kirje Finlandia Foundationista, ja samalla kutsu Gala-päivällisille "Sibelius Scholarship Fundin" merkeissä. Laskin, että se tulee maksamaan 81,25 Suomenmk (25 $) + lisäksi tietysti taksit, kampaukset yms. Kunpa edes tavarat tulisivat, niin olisi jotain päälle pantavaa, jos sinne mentäisi.

- Soitin taas Finnlinesiin. Ei mitään uutta. On se kumma, etteivät Bostonista ilmoita mitään. Olisi hyvä tietää edes jotain.

- Iltapäivällä kävin hiukan ostoksilla ja rupesin sitten lukemaan haemopoieesityötä. Kun tytöt tulivat kotiin keskeytyi lukeminen joksikin aikaa kunnes läksyt oli luettu. Sitten tytöt menivät vähäksi aikaa ulos. - Helena on jatkuvasti niin kalpean ja väsyneen näköinen, etten tiedä mitä hänelle tekisi.

Sakarin tultua kotiin pohdimme taas matkatavara-asiaa. Sakari kirjoitti kirjeen Boston Shippingiin Mr. Costello’lle ja kysyy erinäisiä kysymyksiä. Kyllä nyt edes jotain tietoja pitää saada.

- Kirjoitin kirjeitä Leenalle ja Heikille. Ei siitä oikein hyvää tullut, ei ollut vetoa oikein todella. Sakari laski tuloksiansa, kello on jo yli 1.

Tämä päivä kului myös hiljaisesti. Pesin tukkani, ja sekä Sakari että minä lueskelimme kaikenlaista. Tytöt olivat kahdesti ulkona ja yrittävät hyppiä nuoraa paremman puutteessa. - Sakari luki kirjaa, joka käsitteli Saksaa ja Saksan kysymystä.

- Ihmettelimme yhdessä täällä niin vakavana ilmenevää saksalaisvihaa. Olisiko se yhteydessä siihen, että täällä on juutalaisilla melkoisesti vaikutusvaltaa ja heitä lienee täällä myös runsaasti. Sen näkee jo kaupoista, missä on erikseen esim. lihan kohdalla mainittu onko se "kosher" vai ei. Kosher tarkoittaa juutalaisille luvallista, tai heidän tapansa mukaan preparoitua lihaa.

- Lisäksi Sakarilta ja minultakin (J. Blass) on kysytty kumpaa kohtaan on sympatiaa enemmän Suomessa, Saksaa vai Englantia. Lisäksi jopa, että kumpaa vierasta kieltä pitää parempana esim. lapsien kouluttamisessa (englannin jälkeen), ranskaa vai saksaa.

Saksan jaon yhteydessä tuli puheeksi kommunismi ja sen suhde uskontoon. Silloin Sakari esitti sen käsityksen, että kommunismi on laajimmalti levinnyt luterilaisuutta edustavan väestön keskuuteen, kuten esim. itä-Saksa, ja miksei Suomikin ja esitti vielä että jonkinlainen yhtäläisyysmerkki voitaisiin panna näiden välille. Katolinen kirkko taas jyrkästi vastustaa kommunismia puolestaan.

- Minä en ole samaa mieltä, onhan länsi-Saksassakin sentään enemmistö luterilaisia, eikä se ole vastaavasti kommunistinen. Lisäksi minusta kommunismin yhdenvertaisuusaate lähtee valtion pohjalta siten, että kaikkien on yhdenvertaisesti työskenneltävä valtion hyväksi. Kristillinen usko taas lähtee yksilön kannalta ja yksilön hyväksi, jotta kaikilla olisi samalla lailla kaikkea.

- Näitä ajatuksia on vaikea panna paperille sellaisina mielikuvina kuin ne ajatuksissa ovat. Oikeiden sanojen löytäminen ei ole helppoa. - Kuitenkin saattaa olla, että luterilainen usko juuri suvaitsevaisuutensa ansiosta ei aseta rajoituksia edes kommunisteille, mikäli ei suorastaan ateismista ole kysymys, mutta uskonvapaushan vallitsee toisaalta yleisesti inhimillisiin perusoikeuksiin kuuluvana asiana.

- Jos Sakari esittäisi tämänsuuntaiset ajatuksensa Suomessa niin mikä myrsky siellä nousisi. Sitä tuskin voisi edes kuvitella. Suomen kansa on kuitenkin perussävyltään vanhoillisen uskonnollinen ja moiset kerettiläiset ajatukset aiheuttaisivat kyllä vastaväitteitä joka taholta.

- Aloin lukea löytämääni englanninkielistä laitosta kirjasta "Liian myöhään vesipääsky" - Too late phalarope - (Alan Paton) joka käsittelee Etelä-Afrikan rotukysymystä ja -erottelua. Mielenkiintoinen kirja, joka on kerrottu hieman haikeaan, surumieliseen tyyliin, mutta valottaa toisaalta melko hyvin sikäläisiä olosuhteita. - Sakari on lukenut Berliinin kysymystä (v. 1958) ja välillä olemme vaihtaneet ajatuksia sen kannanotoista.

- Pienet iltaviskit piristivät keskiyöllä.

Koko aamupäivän olen odottanut puhelua Bostonista, mutta ei sieltä ole mitään kuulunut. Mahtoiko koko mies olla edes työssä tänään. - Laitoin omenapiiraan ja pannukakun uunissa. - Postissa ei tullut mitään meidän pettymykseksemme, paitsi tiedotus pankista. - Pitäisi ehkä käydä hakemassa sokeria ja maitoa, mutta ilmankin tulee toimeen. Sen puolesta kauppa on huomennakin auki.

- Sakari on yrittänyt korjata Inkerin soittorasiaa ja liimannut tanssijattaren kiinni, mutta se ei tahdo pysyä. - Inkeri kertoi että hänen luokkatoverinsa ovat yhtenään kysyneet häneltä mihin kouluun hän menee myöhemmin, mutta kun hän ei ole osannut sanoa tai selittää, hän lopulta kyllästyi kyselyihin ja sanoi "lööperilöörää" ja sitten ne lopettivat kyselemisen.

- Iltapäivällä parsin ja ompelin hiukan Inkerin leninkiä. Siihen tarvitsisin jo ompelukoneen. - Luimme kaikenlaista mitä täällä kirjastossa on, pitkin iltaa. Tietokirjoja, Saksaa käsitteleviä ja karttoja. Ilta menikin sitten aika myöhäiseksi. Sakarille soitti Amerikan suomalainen rouva Emilia Voltti [?], ja kertoi muista täällä olevista stipendiaateista, sekä kysyi osoitetta ja ilmoitti, että pian on tanssit.

Sakari oli laitoksella kertonut tavaroiden kohtalosta ja John Blass soitti ja tiedusteli olinko minä kirjoittanut lähetyspapereita. Kun sanoin, etten ollut, hän tuumi, että tavarat voivat vielä olla tullissakin. Sitä minäkin välillä arvelin. Saa nähdä, mistä päin alkaa selvitä.

- Tänään on pakkasta ja kova tuuli. Veto ulvoo taas ikkunoissa ja ovissa ja nokea työntyy sisään senkun kerkiää. Yritin pyyhkiä pölyjä, mutta se on aivan toivotonta ja puolen tunnin kuluttua on taas saman näköistä.

On niin kirkasta, että New Jerseyn puolelle näkyy kuinka autot kiipeävät ylös jyrkkää tietä kukkuloille. Talot ovat ylhäällä ja alhaalla on satama joen rannalla. Siinä on hyvin jyrkkä viettävä rinne. Samoin etelään päin näkyy tänään myös hyvin. Kaikki isot pilvenpiirtäjät erottuvat selvästi. Korkeiden talojen katolla on usein pienehkö tornimainen rakennelma tai parikin. Luulen, että ne ovat vesisäiliöitä. Tuskin täällä voi paineella saada vettä näin korkealle vaan, että talo pumppaa veden säiliöön josta se sitten tulee taloon.

- Mitähän dynamiittia täällä mahdetaan käyttää polttoaineena autoissa, kun niiden pakoputket paukkuvat yhtenään. - Muutenkin täällä on melkoinen katumelo ja autot töräyttelevät kyllä mielikseen, sitten vielä kulkevat kaikenlaiset palo- ja muut autot sireeneitä soitellen. Tuntuu kuin aina joku olisi hädässä jossain. Onhan täällä väkeä ja tapahtuu tietysti joka minuutti monin verroin enemmän kuin esim. Helsingissä.

- Helena tuli lounaalle koulusta ja oli kuumeessa (39,5 [astetta]). Panin hänet heti sänkyyn. Hän on hyvin väsynyt ja on moneen otteeseen nukkunut välillä. Kaulan sivulla olevat rauhaset ovat turvonneet aika lailla. - Soitin Sakarille ja kysyin oliko hän saanut selvää tavaroista ja sanoin samalla Helenan sairaudesta. - Sitten soitin Mrs. Mäelle Boise-Griffiniin. Hän ei tiennyt mitään. Soitin n. 1/2 5 Bostoniin, mutta Mr. Costello ei ollut siellä. Pyysin häntä soittamaan huomenaamulla ja antamaan edes jotain tietoja. Pimeältä näyttää vielä tällä hetkellä.

- Ostin ruokia viikonlopuksi ja laitoin sekä makkarakastikkeen ja lihapullia. - Pesin jonkin verran pyykkiä taas, sitä saa tehdä joka päivä. - Sakari tuli taas myöhään kotiin. Illalla ei jaksanut enää tehdä mitään, vaan menimme nukkumaan jo klo 11.

Tänään on Valentinen päivä, jota täällä vietetään lähettämällä kortteja ns. rakastetulle ja pilamielessä muillekin. Valtava korttivillitys 5 c kortista monta dollaria maksaviin [terveisiin?] asti, missä on kultaa ja kimallusta.

- Silitin aamupäivällä aikaisemmin pesemäni vaatteet. Sakarin paidat eivät ole tulleet täysin valkeiksi, ne täytyy ilmeisesti valkaista jollain klooripitoisella aineella. Silittäessä tuli keltaisuus näkyviin. Ne olivatkin niin mahdottoman likaiset, ettei ole ihme vaikkei niitä koskaan saisi enää puhtaiksi.

- Soitin Boston Shippingin toimistoon ja kysyin matkatavaroistani. He olivat ihmeissään ja lupasivat oittaa selvää. Saa nähdä kuinka käy. - Boise Griffiniltä soitti rva Mäki ja sanoi, ettei kukaan tiedä missä tavaroiden lähetyspaperit ovat, vaan sitä täytyy tiedustella Finnpulpista, joka nyt on Halifaxissa. Missä kummassa ne tavarat mahtavat olla.

- Kun lapset tulivat koulusta kävimme ostamassa heille kansiot koulutöitä varten. Sitten he tekivät koulutehtävänsä. Helena kertoi, että hänen tehtävänsä olivat tänään olleet oikein ja vierustoveri oli vastatessaan katsonut hänen paperistaan, kun sillä itsellään oli väärin. Heillä on kirjoitustehtäviä koulussa, jolloin pitäisi lausua kirjaimittain sanoja. Se on vaikeaa kun he eivät tunne englantilaisia kirjainten nimiä. Suoraan kirjoittaminen olisi helpompaa. Helena oli pantu lukemaan ja opettaja piti hänen lukemistaan hyvänä.

Iltapäivällä satoi luntakin pikkuisen ja on alkanut tuulla taas aika lailla. Luvattiin kylmempää taas. Sakari on taas myöhässä, kello on jo 1/2 9 eikä hän ole vielä tullut. Inkeri on mennyt pesulle ja Helena lukee englantilaista sanakirjaa sekä kyselee minulta mitä ne sanat merkitsevät, joita hän lukee. - Ohhoo, monipuolista oppimista, myös minulle.

- Sakari oli hyvin huolissaan kun kerroin matkatavaroista. Huomenna yritetään panna langat ja korvat kuumiksi eri puolilla, että saisi edes tietää missä ne ovat. Minulla on kuitenkin sellainen tuntemus, etteivät ne ole hukassa kokonaan.

Tänään tunnen oloni aika kurjaksi. Pahimman sortin vilustuminen vaivaa. Kurkkua kirvelee ja nenä on tukossa, pää on paksu kuin lanttu. Yölläkin heräsin pahaan oloon muutaman kerran.

- Ilman on kirkas ja pakkasta on muutama aste. Aamulla tuli hieman lunta. Lapset menivät innokkaasti kouluun. Heille koulu merkitsee järjestettyä elämää. - Inkeri sai mukaansa Helsinkiä käsittelevän kirjan. Siinä on luokalle paljon katsomista.

- Ulkona tuulee aika lailla koska nurkissa vinkuu. - Pesin taas jonkin verran pyykkiä ja järjestin osan konepesua varten. En kuitenkaan jaksanut mennä pesemään. Kävin ostoksilla Co-opissa.

- Tytöt tulivat kotiin ja joukko erikokoisia värillisiä naamoja oli mukana selittämässä, että Helenalla pitäisi huomenna olla valkoinen pusero. En oikein ymmärrä tätä pukeutumistouhua, tänään piti Inkerillä taas olla. Jotain kummia kerhontapaisia varten kuulemma.

Tytöt tekivät koulutehtäviä. Laskut menivät helposti, mutta englanninkielen tehtävissä piti auttaa. Seassa on monia minulle outoja sanoja, lintujen nimiä ym. Sanakirjat ovat ahkerassa käytössä. Englanninkielen fonetiikka on ihan erilainen kuin kansainvälinen, joten sekin tuotti vaikeuksia.

Sakari soitti ja sanoi tulevansa myöhemmin syömään. Kello oli jo yhdeksän ja panin tytöt nukkumaan. Sakari soitti uudelleen ja sanoi, että laboratoriossa oli vedenpaisumus ja hän oli ollut kuivaamassa lattioita.

- Vähän sen jälkeen soitti tri Woelchin [?] sihteeri ja kysyi Sakaria. Hän sanoi, että televisiossa oi joku esitys joka tuli toistamiseen. - En oikein ymmärtänyt olisiko hän kysynyt meitä katsomaan vai mitä. Hän puhui välillä niin hiljaa, tai olivatko korvani sitten niin lukossa nuhan tähden, mutta en osannut oikein sanoa siihen paljon mitään. En kuitenkaan olisi voinut mennä katsomaan mitään esitystä, kun ei Sakari ole tullut ja lapsia ei voisi yksin jättää. Sakari saa selittää asian hänelle huomenna. Tai halusiko hän vain ilmoittaa, että se esitys on nyt uudelleen.

Tällä kertaa kirjoitan minä itse, blogin toimittaja, ei isoäiti. Ajattelin, että lienee soveliasta kertoa täälläkin.

Isoisä, eli isoäidin päiväkirjojen Sakari kuoli ensimmäinen elokuuta aamuyöstä. Isoisä oli ollut jo vuosia dementoitunut, eikä enää puhunut tai lukenutkaan. Poislähtö ei varsinaisesti ollut yllätys. En tiedä mitä nykyään kirjoitetaan kuolintodistuksiin, mutta vanhoihin kirkonkirjoihin olisi merkitty, että hän kuoli "vanhuuteen". Isoisä oli syntynyt vuonna 1919, joten ensi vuonna hän olisi täyttänyt yhdeksänkymmentä.

Luultavasti olisi hyvä kirjoittaa jonkinlainen muistokirjoitus, mutta ehkä sellaisen aika on myöhemmin.

Pestiin pyykkiä ja siivottiin aamupäivä. Kyllä tänne sitten tulee kamalasti nokea sisään. Tänään on kova sumu ja sade. Humidity 92 %. Ilmanko niin väsyttää. Matalapaine vaikuttaa. Luvataan kylmempää ja lunta. Saa nähdä mitä ilmaa tulee, muualla ympäristö on lumituiskun vallassa sanotaan radiossa Texasia ym. keskilänttä myöten.

Iltapäivällä olimme Weissmannilla. Tytöt koettivat tulla toimeen Judithin kanssa. Kyllä sitä vähän keskustelua sentään tuli. - Rva Weissmann, eli Dorothy muistaakseni, kertoi prof. Paschkiksen [?] harrastuksista. Hän on kveekari ja hyvin uskonnollinen ja todellinen pasifisti. Kuuluu rauhanjärjestöihin yms. ja ajaa sellaisia asioita. Niissä asioissa hän kuulemma nytkin on matkoilla. Hänen vaimonsa kuoli n. 3 vuotta sitten ja eräs lastenlapsista pian sen jälkeen, kaatumisesta johtuneeseen aivoverenvuotoon.

- Joimme kahvia ja lapset saivat maitoa sekä rabarberitorttua, oikein hyvää. - Tytöt katsoivat Judithin lelut ja sitten Judith tuli meille katsomaan heidän nukkejaan.

- Tänne on juuri järjestetty kuulemma hiihtorata, johonkin uptownin kolkkaan puistossa, missä saa hiihtää 3 dollaria päivä + varusteiden vuokra toiset 3 doll. Joku tuttava soitteli juuri meidän ollessamme vieraisilla ja oli ollut hiihtämässä (ehkei sentään täällä vaan kauempana) ja oli murtanut nilkkansa.

Huomenna lapset menevät jo aamulla kouluun, täytyy nousta aikaisemmin. Täytyy ehkä huomenna mennä, jos vain ilma on sopiva, konsulilta kyselemään kouluasiaa.

- Sakari tuli hiukan aikaisemmin kotiin ja sanoi, että hänellä on parina päivänä vikaa [?] silmän ympärillä. Onkohan se samanlaista nuhaa joka minulla on. Tällaista tippuvaa nuhaa ei minulla olekaan ollut pitkiin pitkiin aikoihin. Lisäksi tuntuu hiukan käsien nivelissäkin säryntapaista

- Sakari toi mukanaan lehden, jota olemme lukeneet. Siinä oli Suomestakin uutinen. Sellainen että oikein huvittaa. G. Ehrnrooth on esittänyt, ettei nukkuvia karhuja saisi herättää talviunesta ampumistarkoituksessa, ja että se ei ole reilua karhuja kohtaan. -

Tänään aamupäivällä kävimme, tytöt ja minä, läheisessä Public Schoolissa tiedustelemassa, voisivatko tytöt alkaa koulunsa siellä, ainakin nyt aluksi ehkä, kunnes oppivat jonkin verran englantia enemmän ja ymmärtävät, mitä heille sanotaan. He joutuvat ensiksi hitaammin työskentelevään luokkaan ja siirretään myöhemmin ylemmälle asteelle, kunhan osoittavat osaavansa kieltä niin paljon että tietävät mitä pitää tehdä.

Kovin on tummapintaista koko koululasten joukko. Helena ja Inkeri olivat tietysti sekä valkoisimmat että vaaleimmat luokallansa. Hiukan sekavin tuntein jätin tytöt luokillensa. He tuntuivat ottavan asian suurena seikkailuna ja sitähän se tavallaan onkin.

Odotin heitä kotiin klo 3. Katsoin parvekkeelta, kun he tulivat. Helenalla oli muutama seuralainen. Inkeri juoksi hänet kiinni. Vähän ajan kuluttua koko joukko, 3 tummapintaa ja Helena ja Inkeri olivat jo oven takana. Opettaja oli käskenyt saattamaan Helenaa, vaikka Helena hyvin olisi itsekin osannut, kun matka ei ollut pitempi kuin yli kadun.

Huomenna on heti lupapäivä - Lincolnin päivä, ja 22 p. on Washingtonin päivä myös lupaa. - Inkeri teki jonkin verran kotitehtäviä. Oli kielellisiä tehtäviä, piti etsiä sopiva sana lauseeseen ja toisissa taas samaa merkitsevä sana. Inkeri katsoi sanat sanakirjasta ja kyllä hän lopulta selviytyi, vaikka ei sanakirjan käyttäminen olekaan niin helppoa sen ikäiselle vielä. Helena on jo paremmin selvillä lauserakenteista, joten hänelle ne tehtävät eivät olisi tuottaneet vaikeuksia.

Kirjoitin kirjeen isoäidille (5 sivua). Tytöt ihmettelivät kuinka saan niin paljon aikaan. Voi kirjoittamista tietysti olisi vaikka kuinka kun vaan jaksaisi kaikki panna paperille. Pitäisi oikeastaan silloin kirjoittaa ensin asialista.

- Mrs. Weissmann soitti illalla ja pyysi meidät sinne huomenna iltapäivällä. On oikein hauska tavata ja jutella. Lapsetkin saavat ikäisensä toverin (valkoisen tällä kertaa). Luin tytöille Encyclopediasta Lincolnia käsittelevän artikkelin pääpiirteittäin. Saa tässä itsekin harjoitusta käännöstehtävissä.