Isoäidin matkapäiväkirja 1963

Aamiaisella meillä oli jälelle jääneitä voileipiä. Sitten ruvettiin miettimään minne mennä. Olin aika väsynyt, kun ei edellisenä yönä tullut kunnolla nukutuksi ja nuha aiheutti päänsäryn.

- Lähdettiin Inkerin pyynnöstä luonnonhistorialliseen museoon. Sinne pääsi suoraan ovelle maanalaisella. Siellä olisi taas ollut katsottavaa vaikka kuinka. Alakerrassa oli New Yorkin seudun eläimiä sekä ihmisen biologiaa ja kehitystä koskevat osastot.

- Sitten mentiin Helenan pyynnöstä katsomaan Afrikan eläimistöä. Niitä oli eriteltyinä luonnonmukaisissa ympäristöissään terraariovitriineissä. Inkeriä kiinnostivat norsut erityisesti, hän katsoi tarkkaan mitkä oli poika tai tyttönorsuja.

- Palattuamme kotiin Inkeri ja Helena piirsivät näkemiään ryhmiä. Inkeri erikoisesti luurankoja. Jalat olivat väsyneet paljosta kävelystä. - Sakari lukee innokkaasti Encyclopediaa ja tytöt sanakirjoja. Minä niiskutan ja syön hunajaa, se on halpaa täällä, vain n. 250 mk kg. Maku on kyllä ihan toinen kuin Suomessa.

Aamupäivällä kävimme ostoksilla iltaa varten. Sakari käväisi laboratoriossa ja söimme n. klo 4. - Pesin tukkani, ja kyllä tuli mustaa vettä. Olen saanut nuhan, se johtuu kuuman ja kylmän vaihtelusta täällä huoneissa. Väliin ei tiedä, pitääkö enemmän yllään vai ei, kun kuitenkin aina jostain päin vetää.

- Laitoimme voileipiä, tytöt auttoivat kovasti. Niistä tuli oikein sieviä. Blassit tulivat vähän vailla 8. Sakari oli julistanut Helenan ja Inkerin kesken kilpailun siitä, kumpi puhuu enemmän englantia. - Inkeri teki parhaansa ja yritti puhua rva Blassin kanssa ja opetti hänelle myös suomalaisia sanoja. Oikein mukava pariskunta. Juttelimme klo 12 asti. Tytötkin olivat n. 11 asti ylhäällä. - Inkeri lopulta melkein istui rva B:n sylissä. Helena oli paljon unisempi ja tietysti myös ujompi.

- Yöllä en millään tahtonut saada unta, kun päätäni särki nuhan tähden. Panin huivin [?] otsalle ja se auttoi jonkin verran, mutta heräsin vähän väliä.

Yöllä oli aika pakkanen ja tuntui kylmälle. Täytyi nousta panemaan villanuttu ylle. Tuuli ulvoi nurkissa ja veto kävi. - Aamulla oli hiukan kurkussa karheuden tuntua. Kun ei vain tulisi nuha. Ylikuumista huoneista taas jäähtyneeseen ei tunnu hyvältä.

- Siivosimme koko huoneuston ja minä pesin ja kiillotin keittiön lattian. - Mummolta tuli kirje. Hän oli saanut Anna Karvoselta täkänätilauksen ja rahaa taas, mikä häntä hermostutti. Kirjoitin hänelle vastauskirjeen.

- Kävimme ostoksilla, mutta en uskaltanut ostaa paljon, kun pelkäsin, että tarvitsen mahdollisesti rahaa, jos matkatavarat tulevat. Huomenaamulla pitää mennä ostamaan jotain tarjottavaa Blass’ille. Jos laittaisi pikkuvoileipiä, kahvia, olutta ja jotain muuta juotavaa, sekä tarjoaisi suomalaista suklaata. - Ei täällä voi oikein koko ateriaakaan tarjota, kun ei ole astioita tarpeeksi.

- Ikkunat ovat koko päivän olleet huurteessa lännen puolella, mistä tuulee. Vain auringon tullessa sille puolen ne sulivat ja pyyhin ikkunat. Voi mikä musta noki! Tavattoman kaunis auringonpaisteinen päivä muuten. Näkyvyys niin hyvä, ettei vielä aikaisemmin ole niin pitkälle ja selvään näkynyt. Kaikki "korkeat" rakennukset saattoi selvästi erottaa, ja Chrysler-buildingin katto loisti auringossa. Ostoksille mennessä tuntui pureva kylmä tuuli. Kyllä se osaakin olla raaka.

- Paistoin maksaa, saa nähdä minkä makuista se on. Ainakin se tuntui pehmeältä ja hyvältä paistaessa. Maksa oli todella hämmästyttävän halpaa verrattuna muuhun lihaan. - Soitin ja kysyin matkatavaroita. ne oli lähetetty jonkin rahtia kuljettavan firman välityksellä. Täytyy vain odottaa.

- Pesin taas hukan pyykkia, että pääsisin siinäkin suhteessa ajan tasalle. Ensi viikolla täytyy mennä kellariin pesulle ja pestä pyyheliinat. - Hain Sakarin 2 paitaa pesulasta. Näyttivät hyviltä ja olivat halvempia kuin Helsingissä. - Sakari tuli syömään vasta 1/2 9 aikaan illalla. Kyllä oli pitkä työpäivä.

Kaunis ja lämmin aamupäivä muuten, paitsi että on pilvistä. Menimme ostamaan tytöille Valentine-kortit Teacher’s Collegen Bookstoresta. He valitsivat niitä sangen kauan, valikoima oli mahtava ja meille tuli hirmuisen kuuma, kun joka paikassa lämmitettiin niin valtavasti kuin olisimme pohjoisnavalla.

Sitten ostimme Co-op’ista parin päivän ruuat, joka maksoi 3 ja puoli dollaria. Ei voi sanoa, että ainakaan tuhlaisi. Mutta pian täytyy ostaa hiukan lisää perusvarastoa.

- Iltapäivällä taas pesin hiukan pyykkiä ja parsin. Tytöt laskivat laskuja ja kirjoittivat 15 min. niin monta engl. sanaa kuin muistivat. Helenalle luin tietosanakirjasta Kheopsin pyramidista, josta heillä oli ollut koulusta läksyä.

- Koetin siivota ns. mopilla lattioita. Se ottaa kyllä pölyt, mutta minne ne sitten voi pölyttää, sitä en tiedä, ei ainakaan ikkunasta sovi. - Ikkunat ovat hirmunokiset, täytyisi kai pestä. Eilen panin säleverhot alas ja ne ovat myös täynnä nokea. Emmi-täti tulisi täällä kyllä sairaaksi pelkästä pölyn ja noen näkemisestä.

- Ovikello soi, ja kaksi perin mustaa miestä tuli laittamaan keittiön ovien salpoja, jotka olivat menneet rikki. Kysyin myös miten patterit voi säätää, ja he näyttivät miten ne ovat on ja off, välimuotoa ei ole. - Vähän ajan kuluttua soitti eilinen korjausmies myös ovelle ja kysyi oliko jättänyt tänne rasian seinätulppia eilen. Muistin, että hän kyllä oli ne ottanut mukaansa.

- Illalla rva Blass soitti ja kutsuin heidät lauantai-iltana meille juttelemaan. Mitähän pitäisi heille tarjota, siinä kysymys. - Sakari oli saanut Tyrvään sanomat ja sitä luettiin innokkaasti. - Ostin myös Morningside-lehden ja luin mitä ympäristössä täällä tapahtuu. Luin myös Sakarilta saamaani "Old Farmer’s Almanachia". Se on vankan tradition mukaan toimitettu ja siellä on allakan lisäksi paljon muita hauskoja asioita, juttuja ja lastenloruja yms.

- Pitäisi välttämättä kirjoittaa isoäidille Vammalaan, mutta olen nuutuneella tuulella, johtunee kuumuudesta täällä sisällä. Ei kahvikaan virkistänyt. - Illalla alkoi viiletä ja tuulla. Ennen pitkää ikkunat huurtuivat. Juttelimme myöhäiseen.

Sakarilla oli aamulla niska kipeä. Luultavasti hänellä on liian matala tyyny. Vaihdoin Inkerin ja oman sänkyni. Pieni makuuhuone tuli kyllä ahtaaksi mutta eihän siellä oleskella päivisin. Lähetämme tyttöjen selostukset musossa käynnistä opettajille ja yritämme vaihtaa Inkerin lakkarasian. Käymme katsomassa Woolworthin kauppaa samalla, ja käymme myös postissa.

- Näin teimme, mutta ei sitä Inkerin rasiaa saatu vaihdetuksi, niinkuin vähän jo arvelinkin. Woolworthilla oli kaikenlaista kamaa samoinkuin Lontoossa. Ostimme tytöille tukkasoljet ja vanteen. Kävelimme sitten postin kautta kotiin. Samalla teimme pikkuostokset co-op’ista alakerrassa.

Syötyämme olimme oikein väsyneitä. Helena nukahti taas joksikin aikaa. Tänään oli oikein lämmintä, n. 10 C-[astetta] ja lumet sulivat kaduilta. Märkää ja likaista kaikkialla. Paksut kengät alkavat olla liian kuumat. Kunpa pian tavarat tulisivat.

- Iltapäivällä aioin yrittää uuniin tulta taas, että saisi paistetuksi ne syväjäädytetyt piirakat mitkä ovat odottaneet syömistä. Ei tulosta ensi kerralla. Yritin uudestaan - ei taaskaan. Suljin hanan ja käännyin pois. Silloin kuului uunista aika pamaus kun sinne jäänyt kaasu paukahti. Pölyt uunin alta pöllähtivät ja kaksi eksynyttä spagetinpalaa vieri pelästyneinä esiin.

Soitin talon toimistoon. He lupasivat tulla seuraavana päivänä katsomaan. Kun kuljin vähän ajan kuluttua keittiön läpi tuntui kaasun hajua. Haistelin ja haistelin jonkin aikaa ja sitten soitin toimistoon. He lähettivät heti miehen katsomaan.

N.s. ikuinen liekki oli puhaltunut sammuksiin ja aivan oikein uunin kaasuputket olivat roskaa täynnä ja tukossa. Sitten uunia säädettiin uudelleen. Mies näytti miten se toimi. Hän luuli meitä saksalaisiksi. Lähtiessään hän puhui muutaman sanan saksaakin ja sanoi "good luck". Se taitaa olla tavallinen täkäläinen toivotus.

Sitten panin uunin lämpiämään ja paistoin ne pakastetut piirakat. Hyviä niistä tuli, vaikka niissä oli niin paljon mansikkahilloa sisällä, että se oli Inkerin mielestä liian makeaa.

- Saimme kirjeet mummolta ja Helena Leena Valanteelta. Eilen tuli Vuokko ja Pekka Eräjäältä hänelle kirje.

- Illalla on niin kuuma nyt taas, että väsyttää kovin. En ihmettele enää lainkaan amerikkalaisten ihastusta kylmiin ja jääjuomiin. Täällä lämmitetään niin, että on suorastaan tukalaa. Se vie kaiken tarmon varpaiden tasolle.

- Radiosta tulee jatkuvasti kaikenlaista mainosta ym. musiikkia ja uutisia sekä säätiedoituksia. Taitaa olla menossa sama nauha ainakin aina puoli päivää kerrallaan. - Kirjoitin kirjeen Päiviölle ja Irjalle.

Aamulla Sakari oli väsynyt ja hiukan ärtynytkin kun ei tullut oikein tarpeeksi nukutuksi. Kiire tuli töihin. - Lasten kanssa siivosimme ja pesin taas pyykkiä. Sakarin vaatteet ovat seisoessaan likaisina niin kellastuneet, että oikeastaan pitäisi olla valkaisuainetta. Pitänee hankkia. - Vein 2 paitaa pesulaan, mutta siellä ei kauluksia eikä kalvosimia otettu lainkaan vastaaan. Pesin ne itse. Voi mikä työ. Ne olivat pikimustia, eivätkä millään meinanneet luovuttaa likaansa vaikka kuinka harjallakin hankasin.

- Oli niin kaunis ilma, että menimme kävelylle päivällä tyttöjen kanssa. Kävimme Riverside Park’issa ja katselimme kuinka jäät virtasivat melko lujaa alas virtaa. Kävimme Columbia Universityn kirjakaupassa katselemassa ja ostimme joitakin pikkutavaroita (46 c), lapsille kumin, puhelinlehtiä jne.

Auringonlasku oli vallan erikoisen punainen ja vielä oudosti karmiininvärinen. Taivas loisti väreissä laajalla alueella. On melkein täysikuu. Täälllä on kuu ihan pään päällä zeniitissä. Tuntuu vallan oudolta.

- Koetin panna uuniin tulta, mutta kun minulla oli vain niin huonot tikut, ei se onnistunut. Täytyy ostaa kunnon puisia tulitikkuja, jotka palavat kauemmin. - Tekee mieli pannukakkua ja voisihan jotakin laatikkoa myös laittaa.

- Lasten kouluasia ei ole oikein edistynyt lainkaan. Täytynee mennä konsulin puheille ja tiedustella mahdollisuuksia. - Illalla menimme Sakari & minä kävelemään. Hänen piti näyttää minulle kauppa, mistä Inkerille ja Helenalle oli ostettu lahjat, jotta voisi Inkerin lahjan vaihtaa, kun sen soittorasia ei toiminut ja tanssijatar tanssinut. Täällä ovat kadut minusta huonosti valaistuja verrattuna Helsinkiin. Mainosvalojen kirjavuus vain sekoittaa silmät.

- Kävelimme 125:ttä katua Eastiin päin. Yli 7th Avenuen jonkin matkaa, josta kauppa löytyi. - Täällä on kadulla melkoinen melu. Kaupoista kuuluu musiikkia ja jotkut olivat siis auki vielä 10:een asti. Radiot ja äänilevyt soivat ja mustat hoilaavat mukana. - Välistä luikahtaa pieni mustatukkainen ja partainen mies kuin rotta johonkin suuntaan. Ei montakaan vaaleaa näkynyt. Asumme ihan Harlemin rajalla. - 125 katu on vilkasliikenteinen, mutta jalankulkijoita on vähän. - Pitäisi kirjoittaa Vammalaan ja kertoa matkasta, sekä myös äidille pitempi kirje Helsinkiin.

Sakarin lähdettyä töihin soitin rva Blassille, mutta hän oli jo ehtinyt lähteä kotoa. Olisin pyytänyt hänet kahville. - Sitten soitin Finnlines’in toimistoon ja kysyin matkatavaroita. He eivät tietäneet niistä tällä erää mitään, mutta ottavat selvää millä pelillä ne lähetetään Bostonista. Kuulema se kyllä kestää useita päiviä. Rahteja on paljon ja pitää odottaa vuoroaan. -

Pesin pyykkiä, kävimme ostoksilla ja sitten panin tytöt kirjoittamaan aineen eilisestä museossa käynnistä. He laskivat myös muutamia laskuja. Kouluasia ei vieläkään ole selvinnyt.

- Sakari tuli vasta kello 8 kotiin. Tytöt lukivat aineensa ja sitten menivät nukkumaan. - Sakari laskee tuloksia ja minä aioin kirjoittaa Katille vastauskirjeen. Hän on saanut huoneustomme vuokratuksi. Siitä tulikin pitkä kirje, 3 arkkia tiheää pränttiä. Valvoimme 1/2 3:een. Sakari laski ja minulla oli kirjeen kirjoittaminen.

Sunnuntaipäivä. Kaunista ja kirkasta. Lapset näkyvät menevän pyhäkouluun, kirkonkellot soivat. On kova tuuli ja pakkasen puolella. Lounaan jälkeen menimme kävelemään. Ensin Riverside Churchiin. Tuuli oli kova ja pureva. Sakari paleli ja kulki kovaa. Hänellä oli vain lyhyet alushousut.

Kirkossa katselimme eri kappelit ja menimme alakertaan. Siellä oli ilmeisesti erilaisten kerhojen oppilastöiden näyttely. Siellä oli posliininmaalausta, kiinalaisten ruokien kurssi, flossatöitä, ompelua, hattuja, maalauksia, kiinalaista maalausta, rottinkitöitä ja mattoja. Kova porina kävi kuin aivoinvaliidinaisten myyjäisissä. Kiinnostuneita katsojia oli työnäytteden esittäjien ympärillä. Monenlaista sosiaalista touhua oli kirkossa. Siellä oli myös hyvin kalustettu seurusteluhuone, jossa pienet ryhmät keskustelivat. Tuntui olevan mukava kokoontumispaikka.

- Sieltä menimme maanalaisella uptowniin päin Broadwaytä ja päämääränä oli Intiaanien elämää ym. käsittävä museo. - Siinä olikin paljon nähtävää. Kauniita käsitöitä, pukuja, koruja, esineitä, monenlaista päänahkoja ja muumioita myöden. Kolmet kerrokset kuljettuamme jalat painoivat jo aika lailla. Tulimme maanalaiselle takaisin. Kylmä viima puhalteli edelleen yli Hudson-joen. Inkeri ja Sakari panivat juoksuksi. Helena ja minä kuljimme hitaammin. Keitimme kahvia ja kyllä se maistui.

- Myöhemmin laitoin päivällisen. Helena nukahti sillä aikaa tuoliin vallan ihmeelliseen asentoon. Sakari yritti kantaa hänet sänkyyn, sen jälkeen kun minä olin koettanut korvaan kuiskuttamalla häntä turhaan herätellä. Äkkiä hän silloin heräsi säikähtäen ja kysyi: mitä, mitä. Sitten häntä hiukan nolotti nukkumisensa.

- Tänään on aika paljon nähty. - Rouva Blass soitti myös ja kiitin häntä ostosten teosta. - Huomenna pitää soittaa Finnlines[ille] ja kysyä matkatavaroiden kohtaloa.

Sakari oli kotona. Lauantaisin ei työskennellä laboratoriossa. Pohdimme lasten kouluasiaa. On vaikea saada lapsia mahtumaan kouluihin, ne ovat ylikansoitetut. Täytyy maanantaina yrittää mennä jonkun "headmasterin" puheille.

- Kävin tyttöjen kanssa ostoksilla ja sitten laitoimme lipastojen laatikkoihin paperit, sekä panimme tavarat sinne. Täällä on aika runsaasti kaunista [?] Mutta aina on kovin kuuma. Olen vähentänyt vaatetusta ja olin jo ilman sukkiakin, kun muuten aivan paistuu tai kiehuu. Minäkin, joka en yleensä hikoile juuri lainkaan, kuljen otsa kosteana täällä.

Tänään onkin erikoisen kosteaa, kun on paksu sumu. Tuskin näkee alas kadulle. Kirkontorni on ollut pois näkyvistä suurimman osan päivää. Mutta hyvin äkkiä sää vaihtuu, välillä jo melko selkeää ja taas tulee kovasti sumua. Muuten täällä on laaja näköala. Näemme Empire State Buildingin tornin kun on kirkkaampaa ja iltaisin sen majakkavalo pyyhkii taivasta ja huipulla välkkyy punainen lentovalo. Kauempana on kaksi vierekkäistä savupiippua, joissa on myös iltavalot. Ne välkkyvät yhdessä kuin kaksi punaista silmää. Riverside Churchin huipulla palaa samoin punainen lamppu ja muuten sen torni on valonheittäjien valaisema. Olemme aika korkealla paikalla.

Toisella puolen Amsterdam-Avenue, ja hiukan kauempana toisella puolen itse Broadway, joka tosin ei ole tällä paikalla parhaimmillaan. Lähetimme kirjeitä. Tytöt ihan 5 kpl ja minä äidille. Posti on aika kallista, vaikkakin halvempaa kuin Suomessa. Päätimme pitää jonkinlaista säännösteltyä kirjeyhteyttä muissa kuin kirjapainoasioissa.

[Lisäys sivun loppuun:] 1.2. Kävimme illalla maksamassa vuokraa ja kysyin rouva Weissmanilta samalla miten kaasu-uunia käytetään ym. talon tapoja. Siellä on myös 11 v. Judy tyttö, joka oli innokas tapaamaan H:tä ja I:tä.

Tänään teimme suursiivouksen. Pölynimuri ja pesuharja olivat ahkerassa käytössä. Tytöt auttoivat kovasti. Sakari oli töissä. Sitten menimme Helena, Inkeri ja minä ruoka y.m. ostoksille. Siinä se päivä menikin nopeasti. Pesin pari Sakarin paitaa, vaikka täällä ei ole mitään sopivaa kuivatuspaikkaa. Pitäisi mennä alakerran pesulaan töihin. Siellä on automaattikoneet. Pyykkiä on kovasti. Sakari ei ole mitään juuri pessyt tällä välin ja lakanoita ja pyyhkeitäkin pitäisi pestä. Ohhoh…

Sakari tuli vasta 1/2 8 kotiin. Tytöt olivat kovin nälkäisiä. Emme odottaneet kuin klo 7 asti ja söimme ennen kuin Sakari tuli. Lasten mentyä nukkumaan juttelimme kaikenlaisista asioista mm. B+Bstä ja laitoksesta sekä sukulaisista Helsingissä ym.

Totuttelemme olemaan täällä korkeuksissa. Aluksi huimasi ankarasti alas katsellessa, mutta kai siihen tottuu. Ikkunat ovat isot ja ulottuvat matalalle. Tarkastelin mitä kaapeissa oli. - Rva Blass oli ystävällisesti ostanut jonkin verran ruokatavaraa tänne ja niinpä ensimmäisen päivän ruoat olivat käytettävissä.

Lounaan jälkeen lähdimme ulos. Sakari näytti meille kaupat ja ostimme vähän tavaroita. Sitten menimme kävelemään pitkin 125ttä katua katselemaan kauppoja ja ympäristöä. - Ostimme kuppeja, koska niitä on täällä vähän. Parilla dollarilla saimme 8 kuppia ja lautasta (japanilaisia). Tosin yksi kupeista oli halki, vaikka pyysinkin ne tarkastamaan. Mutta onhan ainakin 7 kuppia jälellä.

Helena väsyi kävelemään ja tulimme kotiinpäin. Söimme aika myöhään ja lapset menivät nukkumaan. Mekin menimme jo noin kymmeneltä. Tämä ilmasto väsyttää kovin. PS. [kirjoitettu rivien väliin] Poutanen soitti, että tulli ei anna tavaroiden olla laivassa, vaan ne täytyy lähettää meille jollain tavoin. Saa nähdä koska tulevat ja mitä tietä.

Kun heräsimme olimme juuri tulossa Bostonin satamaan. Kaksi hinaajaa lähti meitä vetämään ja alitimme kaksikerroksisen hyvin korkealla olevan sillan, missä oli vilkas liikenne. Tulimme kapeaan satama-altaaseen, jossa oli edessä vanhan "siirtolaislaivan" Mayflowerin kaksoiskappale Mayflower II. Puusta tehty korkea päästä ja edestä koreaksi maalattu laiva.

- Tulli ym. muodollisuudet menivät meidän kohdaltamme nopeasti. Sakari oli lähettänyt tiedonannon, jonka mukaan piti soittaa. Kapteeni tuli kanssamme satamaan erääseen verstaaseen soittamaan. Koetimme 1 1/2 melkein 2 t. päästä perille eri teitä, eikä siitä tullut mitään. Puhelinnumero oli väärin ja "operator" ilmeisesti tyhmä.

Tulimme vihdoin laivaan takaisin ja päätin lähteä junalla klo 1/2 4. Joimme kahvit ja minulle tarjottiin mesimarjaliköörit. Konepäällikkö ja "försti" (1 perämies) päivittelivät vielä edellistä iltaa ja naureskelivat konepäällikön tuolinukkumisille. Lähdimme kuitenkin [?] taksille III perämies lupasi tulla kantajaksi. Ennen sitä vielä soitimme Sakarille koska kapteeni löysi omasta muistikirjastaan oikean numeron sattumalta. Alkuosa puhelinnumerosta piti olla L08 eikä 208 kuten saamassani tiedossa.

- Sakari käski lähteä lentokoneella niin olisimme nopeammin perillä, eli jo tunnin kuluttua ja lupasi tulla vastaan lentokentälle. - Lähdimme siis taksilla lentokentälle, ilman perämiehen avustusta, koska siellä on hyvä kantaja service. Tulimme perille ja puoli tuntia ennen lähtöä ilmoitettiin, että kone ei lennä, koska New Yorkissa on sumua! Lippuja muuten ei tarvitse ostaa etukäteen, vaan matka maksetaan vasta koneessa, ihan niinkuin Suomessa bussimatkoilla.

- No niin, mikä nyt eteen. Yritin soittaa "shipping managerille", että hän ilmoittaisi edelleen, että lähdenkin junalle, mutta puhelu katkesi kesken. Sitten menin lentoyhtiön emännän puheille ja kerroin että minun pitäisi soittaa, ettei kone lennä ja kysyä jatkoneuvoa. Hän otti puhelun Sakarille, onneksi ei edes maksanut mitään. Sovimme, etten lähde toiselle kentälle vaan junalle kiireesti ehtiäkseni klo 6 junaan (sen lähtöajan sain tietää shipping-agentilta). Äkkiä taas tavarat kärryiltä ulos ja taksiin ja sitten samaa tietä takaisinpäin ja asemalle. Kuljimme pitkässä tunnelissa autolla ilmeisesti joen alitse.

Kun tulimme asemalle alkoi sataa. Kantajia ei ollut koko asemalla kuin 2 ja molemmat hommissa. Mikä siinä, taas työnjako. Yksi tytöistä vahti toisessa päässä kapsekkeja, toinen ja minä kannoimme sisään ja sitten minä hain loput ja toisen tytön. Helena alkoi kovasti väsyä ja oli vähällä ruveta vollottamaan täyttä päätä. Ostin limut ja pari lehteä tytöille ja sitten odotimme junaa. Se tuli vasta silloin laiturille kun piti jo lähteä.

Kaikkialla oli kova tungos kun useat olivat joutuneet lentoperuutusten tähden lähtemään junalla. Lentoyhtiöstä käytiin kyllä asemalla ilmoittamassa, että kenttä on selvä taas, mutta useimmat olivat jo ostaneet liput. Kapsekkejani junaan tarjoutui auttamaan eräs opiskelija. Kyllä hän mahtoi ihmetellä niiden painoa. Kun pääsimme sisään, ei kestänyt kuin tovin niin juna lähti. Se oli myöhässä jo lähdössä ja myöhästyi jatkuvasti, joten olimme perillä vasta yli tunnin määräajasta myöhässä eli noin 1/2 12.

- Sakari oli vastassa. Odotimme kauan taksia ja lopulta lähdimme kadun tasolle ja saimmekin heti kiinni yhden. - Perille tulimme melko pian. Rakennus oli korkea ja hissillä ajoimme ylös. Hissi kulki hyvin nopeasti ja aivan tasaisesti, ilman nykäyksiä tai äkkipysäyksiä. Huoneisto tuntui aika mukavalta jo heti alkuun.. Joimme teetä ja lapset menivät nukkumaan. (Junassa ostimme vain appelsiinimehua ja lapsille voileivät). Sakari oli ostanut pullon shamppanjaa, jota joimme. Sitten otimme päälle hiukan wiskiä. Minä panin wiskiin soodavettä, mutta Sakari ei. Jonkun ajan kuluttua hän voi huonosti. Taisi olla paha yhdistelmä shamppanja + täkäläinen wiski.

Kaunis auringonpaiste tänä aamuna ja 20 F [-astetta]. Se merkitsee noin 10 [astetta] pakkasta. Koko laiva oli kuin sokerikakku, huurretta ja jäätä pari tuumaa ja ylikin kaikkialla. Tuuli ei ollut lakannut toiveista huolimatta vaan puhaltelee navakkana. Pärskeistä näkyy komeita sateenkaaria. Kansilla ovat miehet töissä hakkaamassa jäätä irti ja heittämässä yli laidan. Pärskeet muodostavat sitä lisää. Aurinko tosin irroittaa osan siltä puolelta, mutta toisella puolen sitä on tarpeeksi paksuna partana jälellä.

- Menimme ulos täysissä talvivarusteissa ja saimme harjan millä työnsimme toiselta kannelta pois hyhmää. Ei siellä kylmässä viimassa kovin kauan voinut olla. Varpaita alkoi paleltaa ja viima puri poskia.

- Olen keräillyt tavaroita kokoon pakatakseni ne huomisaamua varten. - Silloin tulemme Amerikan mantereelle. Tuntuu kummalliselta. Ja näin kun matka on jo takanapäin tuntuu aika menneen nopeasti, vaikka jokunen päivä tuntuikin yksitoikkoiselta.

Otimme kuvan jäämuodostumista, mutta liian aikaisin aamulla. Pitkin päivää jäät vain kasvoivat. Kello 1/2 11 oli jo n. 15 sm kerroksiakin, ehkä paksumpia etukannella ja vaijereista riippumasta. - Koko päivän oli kaunista. Illalla oli sauna. Inkerikin oli niin kunnossa, että tuli kanssani. Sauna oli kuuma, 115 [astetta]. Ei Inkeri siellä kauaa viihtynyt. - Suloinen tunne saunan päälle. Tytöt nukahtivat pian. -

Sitten alkoi viimeinen ilta laivalla. Ratian väki loisti poissaolollaan. Ensin oli myös yksi perämiehistä mukana, mutta meni sitten nukkumaan. - Kapteeni, konepäällikkö ja minä istuimme wiskin ääressä ja tanssimusiikkikin soi. Ensin kyllä kesti pitkän tovin ennenkuin kumpikaan "lämpisi" tanssimaan. Aluksi katsottiin koska jäät lähtivät ikkunasta, ne eivät vain ottaneet lähteäkseen, ja lopuksi minä peitin huivilla koko ikkunan joka vei kaikkien huomion.

- Sitten tanssittiinkin. Täytyi kyllä aika lailla yllyttää ennen kuin alettiin, mutta menihän se sitten mukavasti. Ilta vieri vikkelästi ja ihan pian oli kello niin paljon, että katsoin parhaaksi jättää pojat ja lähteä nukkumaan. Viskiäkin oli jo otettu aika lailla. - Inkeri oli herännyt klo 6 ja mennyt seurusteluhuoneeseen. Siellä oli konepäällikkö istunut nukkumassa tuolissaan. - Ei ollut päässyt omaan koppiinsa asti ennenkuin uni tuli. - Mahdoinko kiusata poikia liikaa. Vaan luulen heidän siihen olevan tottuneita. Ainahan viimeinen ilta pyritään ottamaan "kosteasti". Enkä luule olevani pahin "juottaja". Enhän itsekään ollut paljon ottanut. Se on sitten eri juttu mitä jatkavat jälkeenpäin.

Tänään on uni maistunut jokaiselle. Tuuli on melkoisesti vähäisempi vaikka aallokko on yhä korkea. Menemme kuitenkin nyt vastatuuleen, niin että se ei haittaa niin paljon. Keikkuu enemmän vain ylös ja alas eikä sivullepäin. Aamulla vielä aamiaispöydässä tahtoivat astiat luisua ohi ja tyttöjen grape-mehut kaatuivat kun he eivät ehtineet ottaa niitä kiinni.

Päivällä tytöt lukivat USA:n valtioita ja katselivat karttaa. Minä pohdin mitä tehdä kun tullaan satamaan. Kapteeni sanoi että paras ja halvin tapa päästä New Yorkiin olisi vuokrata auto ja kuormata tavaroita täyteen ja ajaa New Yorkiin. Mietin uskaltaisiko tehdä moisen tempauksen, menisikö junalla vai bussilla. Päätin olla ajattelematta sitä vielä, koska en tiedä mitä Sakari on miettinyt. Mahtaisiko saada vapaapäivän ja tulla vastaan.

- Illalla kokeilimme montako valtiota muistimme. Kapteeni muisti 48, minä 37, Helena 10, Inkeri 13. Konepäällikkö ei edes yrittänyt. Hän on ollut uneliaalla päällä pitkän aikaa. - Kun tytöt menivät nukkumaan otin Sakarin kirjeet ja hain puhelinnumeron jos tarvitsisi soittaa Bostonista. Löytyihän se. Alkoi tuntua kylmältä, minusta ilma oli muuttumassa. Sitä sanoi kapteenikin. Yritin Helenan kameralla ottaa kuvia valtavista aalloista, mutta tuskin onnistui. Täysi työ pysyä paikallaan.

Inkeri on jo täysin kunnossa ja hääräilee ympäriinsä minkä kerkiää. Helena on vielä aika nuutunut. Päivä meni tavallisissa puuhissa. Tytöt ompelivat vaatteita nukeille senkun kerkisivät. Nuket saivat paljon uusia vaatteita. - Ilma oli kaunis ja olimme kävelyllä kansilla. - Illalla meille näytettiin elokuvia. Se oli oikein mukavaa vaihteeksi. Oli mainoskuvia ja koomillisia pätkiä.

Kun filmit olivat lopuillaan alkoi laiva yllättäen taas keinua. Luulimme jo ettei mitään suurempaa tuulta enää tulisikaan, mutta sitten joku sanoi, että ilmapuntari laski 8 sm (tarkoitti milliä) ja pian me sen tunsimme. Tuulen voima yltyi yltymistään. Tytöt menivät nukkumaan, Helena oli jo aika väsynyt. Kapteeni, konepäällikkö ja "sähkö", joka käytti elokuvakonetta, sekä minä seurustelimme pienen aikaa viskin ääressä. Kapteeni meni katsomaan laivan kulkua ja sähkö nukkumaan.

Konepäällikön kanssa jatkoimme turinaa olutlasin ääressä ja meidän piti ruveta panemaan pieneksi peliksi, kun laiva keikahti oikein aika lailla. Joka puolella kuului helinää ja ryminää, ja oluet loiskahtivat. Menin kiireesti hyttiin katsomaan miten siellä oli asiat. Yksi isoista nojatuolista oli seurusteluhuoneesta lentänyt eteiseen asti ja kaikki muut tuolit olivat nurin. Panin kaikki tavarat pöydiltä lattialle ja laatikoihin etteivät vierisi ympäri. Inkerin hytissä tavarat vierivät samaten edestakaisin. Koetin tuoleja kiilata paikoilleen, mutta eivät pysyneet. Välillä roiskahti "Ahdin korvapuusti" hytin ikkunaan ja seiniin melko kovalla ryminällä.

- Koetin mennä nukkumaan. Riisuutuminenkin oli vaikeaa, kun ei tahtonut pysyä pystyssä. Kun sain vettä pesualtaaseen, kallistui laiva niin paljon, että kaikki valui pois, olisiko jäänyt kaksi kahvikupillista jäljelle. Ajattelin, että taitaakin olla "kuivapesupäivä". - Sängyssä sai pidellä laidoista, ettei olisi lennähtänyt holtittomasti puolelta toiselle. Helena nukkui, hän oli niin uupunut.

Tuolit vierivät toisessa huoneessa edestakaisin pitäen kovaa ryminää. Koetin niitä kiilata paikoilleen pari kertaa, mutta huomasin sen toivottomaksi ja kaadoin kaikki tuolit lattialle. Silloin ne eivät ainakaan kaatuessaan särkyneet, eikä pitäneet niin pahaa melua kuin luisuessaan hytin seinästä toiseen. Välillä tuli vettä kannelle sellaisella voimalla, että koko laiva tärisi. Joskus taas kansirakenteet veden puristuksessa paukahtelivat kuin peltitynnyrin kannet jännittyessään ja taas toistamiseen, kun jännitys laukesi. Ei sinä yönä juuri voinut nukkua.

Inkeri tuli valittamaan, ettei voi nukkua ja otin hänet viereeni. Se pahensi asiaa minun kannaltani, sillä sain koko ajan pitää kiinni toisella kädellä, etten olisi vierinyt hänen päälleen. - Sivuttain laiva heilahti partaita myöten veteen ja sukelteli laineiden läpi. - Kapteeni sanoi, että hän olisi voinut pistää laivan kokan tuuleen päin ja olla paikallaan, mutta se tietää aina rahallista menetystä yhtiölle kun matka viivästyy. Koska muuta vaaraa ei ollut paitsi särkyvät astiat (ja pullot pentterissä [?] vahinko!) niin voitiin mennä sivutuulessa, kun ei kukaan ollut edes merisairaskaan. Kello 4 paikkeilla tuuli hiukan hellitti 8 beaf. vähemmäs (puuskissa oli kyllä useampiakin beaf.) ja nukahdin minäkin.